Olen koko päivän hokenut itselleni "täytyy kirjoittaa tarina, täytyy kirjoittaa tarina". Aamulla aloitin kakkoslukua 'Samaan aikaan toisaalla'-juttuun. Se on kesken. Olen juonut kahvia, kutonut, virkannut, lukenut, syönyt pähkinöitä ja suklaata (lounas), katsonut telkkaria, nukkunut päiväunet ja etsinyt päivän tarinaa.

Ei löytynyt. Se on luultavasti kadonnut jonnekin purkamattomien muuttolaatikoiden sekaan. Tai sisään (ja sieltä ne tuskin löytyy ennen juhannusta. Enkä välttämättä tarkoita tämän vuoden juhannusta.) Pahinta tässä lienee se, että huomisen tarina tuntuu olevan samassa hukassa. On tietenkin mahdollista, että kun aamulla roikuskelin ikkunassa tupakalla, niin haukotellessa kaikki jutut putos kadulle. Ja vaikka siellä ei juuri silloin ollut ketään, ne on kuitenkin jo tähän mennessä ehditty potkia täysin teille tietymättömille. Näin voi sattua!

On myöskin mahdollista, että kun satun olemaan täysin jääkiekon lumoissa, niin tarinat odottaa kisojen päättymistä. En tosiaan tiedä. En voi vielä tietää. Pyydän mitä syvimmin anteeksi!! Yritän parantaa tapani mahdollisimman pian enkä enää haukottele julkisilla ikkunoilla!

Elämä on.