Tuomiokirkonkadun molemmissa päissä on puistoaluetta. Toisessa päässä kirkon piha tai puisto ja toisessa päässä... hmmm... Toisessa päässä on outo hiekkakenttä, jonka yli ihmiset kulkevat kulmasta kulmaan. Sen kentän keskivaiheilla on todella outo kivinen taideteos, jonka jalustassa ei kerrota, mistä on kyse. Tämän hiekkakentän ympärillä on jonkun verran nurmikkoa ja puita sekä penkkejä ja lisäksi lapsille leikkipaikka.

Kävelin siitä eilen ja katselin, kuinka joukko nuoria miehiä seisoi puun varjossa. Ne vaan seisoivat siinä, syytä ilmentämättä. Kävelin vähän eteenpäin ja näin naisia, jotka istuivat penkillä nääntyneen näköisinä. Vielä pikkuisen matkaa, niin näin syyn niiden poikien seisoskeluun.

Oli päivän taatusti kuumin aika, ja eilen oli aika kuuma. Siitä huolimatta kaksi tyttöä teki nurmikolla kärrynpyöriä. Eikä vaan yhtä tai kahta, vaan monta. Tytöt pyörivät ja pyörivät ja pyörivät, vuoronperään ja yhtäaikaa, eikä näyttänyt edes hiki tulevan. He nauroivat toisilleen ja itselleen yhdessä eikä heidän maailmassaan ollut mitään muuta kuin kesä ja aurinko ja kärrynpyörät. Ja kun he olivat riittävästi pyörineet, he viskasivat laukkunsa olalle ja päättivät lähteä "jonnekin, mistä saa oikein isoja jäätelöannoksia".

Tämä vanha vyötiäinen, joka ei koskaan oppinut kärrynpyörää, hikoili ja kadehti.

;-) Ja ihaili.

Toivon kaikille nuorille ja vanhoille ja ihan kaikille yhtä onnellista ja huoletonta kesää.

--------------------------------

Ps. Anteeksi välipäivä (eilen), mutta ei pysty kirjottamaan ihan joka päivä! Kirjoittelen kyllä aina kun se on mahdollista! Kiitos kun luette ja kommentoitte!!