Tämä helteinen viikko on nyt päättymässä melkoisessa vesisateessa. Viikko on ollut hankala ja outo ja sisältänyt hurjiakin tapahtumia.

Ystäväni otti fillarilla ilmalennon ja päätti sitten lähettää viestin ohessa kuvan itsestään. Ainakin minun puhelinmallissa ensin tulee näkyviin kuva - tekstiä saakin sitten hakea. Prkl, meinas sydän pysähtyä kun näkyi vaan mustelmainen ja tikattu naama ja siteessä oleva pää! No, hurjan näköistä, tikkejä 30 ja kylkiluukin poikki, mutta onneksi hengissä. Ihan vaan tiedoksi, kun luet tämän kuitenkin: Vanhoja ihmisiä ei saa säikytellä!! Mistä tulikin sitten seuraava juttu mieleen.

Mulla oli synttärit. Ikää on nyt kunnioitettavat... enpäs kerrokaan ;-) Mutta riittävästi siihen, että ajattelin taas alkaa viettää synttäreitä. Kaverit kai meinaa, että tässä iässä niitä ei enää muisteta, tai ainakin ennemmin tulis surunvalitteluja kuin onnitteluja, mutta... Sain minä toki onnitteluja usemmaltakin, mutta kellekään ei juolahtanut mieleen vaikkapa raahautua kahville. Olisin voinut keittää - tämä siis tiedoksi ensi kevättä varten. Ei koskaan tiedä vaikka sais pullaa kahvin kanssa ;-)

Valvoin yhden yön - ei siihen mitään syytä ollut, ei vaan nukuttanut. Kattelin sitten töllöstä näkemättä jääneitä Heroes-jaksoja useamman. Mutta kävin tietenkin tupakalla tuolla ikkunallani. Tuomiokirkonkatu on muuten ihan eri katu yöllä. Eroa on kuin... jaa, no.. kuin yöllä ja päivällä. (hmm...)

Porukat, jotka olivat tuolla vastapäisen talon alakerrassa olevassa ravintolassa, kävivät siinä edessä tietenkin tupakalla ja oli mielenkiintoista (NOT) kuunnella niitä keskusteluja. Haloo! Miten ihminen onkin niin älyttömän nokkela juovuksissa... Mutta siivostihan nuo siinä olivat. Pitivät hauskaa ja nauroivat. Melkein olisi voinut kadehtia, mutta en minä sitten kuitenkaan viitsinyt. Ja sitä kankkusta en ainakaan kadehdi, mikä useimpia odotti - sen verran oli otettu meinaan.

Joskus kolmen tienoissa, silloin yöllä, joku soitti säkkipilliä tuolla poikkikadulla. :-)) Se kuului lämpimässä "kesä"yössä varmaan kauas! (Voiko toukokuussa olla jo kesä?) Minä olen silläviisiin pimeä, että tykkään säkkipillin äänestä, mutta voin uskoa kuuluvani vähemmistöön. Ja melkein käy sääliksi niitä ihmisiä, jotka asuvat kaupunkien keskustoissa ja joutuvat nukkumaan kesähelteilläkin ikkunat tiukasti kiinni, kun eivät kestä kaupungin ääniä. Onneksi minulla ei ole sentään sitä ongelmaa. Se soitti oikeasti hyvin.

Ongelma sen sijaan on - ja tämä kiinnostaa tuskin ketään, mutta naiset voivat ainakin ymmärtää tämän - se, että minulla oli kuukautiset, jotka kestivät kolme viikkoa, sitten oli muutama päivä väliä ja alkoi uudestaan. Kärsin siis yhtäaikaa pms-oireista ja kuukautiskivuista ja kaiken päätteeksi uhkaa anemia. Olen nukkunut tänään koko päivän. Aina herätessä otin lisää särkylääkkeitä. Onneksi niitä piisaa, sillä tuo minun viallinen selkäni sallii minulle jo sellaiset rohdot, että heikompia huimaa. Se huolestuttaa, että vaikka tohtorini piikitti lääkettä (tai mitä lie, sokeria) selkääni, kirjoitti silti vuoden reseptit... Ei anna oikein toivoa parantumisesta, häh?

KIRJOITA TÄSSÄ SITTEN JOKU TARINA!  Ei tuu. Joku toinen päivä.