Tämä kadunosuus, jonka ikkunastani näen, on molemmista päistään nouseva ja talo, jossa ikkunani sijaitsee, on jokseenkin kadun alimmalla kohdalla. Kadun ja jalkakäytävän välissä, samalla puolen kuin ikkunani, on lehtipuita kauniissa rivissä. En voi kertoa puiden lajia, kun en sitä vielä tiedä. Kunhan silmut muuttuvat lehdiksi, mihin ei varmaankaan mene pitkää aikaa, salaisuus paljastuu. Puita on kymmenen ja ensimmäinen (tai viimeinen) on juuri ikkunani kohdalla. Onneksi ikkunani on melko korkealla, juuri puun latvan tasalla, niin lehdet eivät tule peittämään minulta aurinkoa. Näkymä alaspäin tulee valitettavasti heikkenemään, mutta en murehdi sitä vielä! 

Kolmannessa puussa, minun puustani laskettuna, on yläoksilla ruskearuudullinen kangas. Se näyttää torkkupeitolta, sellaiselta villaiselta, paksulta, karhealta torkkupeitolta. Se ilmestyi puuhun vappuviikonloppuna, mutta en valitettavasti ollut näkemässä miten. Tahtoisin tietää. Pelkään kuitenkin, että tarina on jotain tylsää, kuten, että tuuli viskasi peiton parvekkeen kaiteelta puuhun. Niin aina. Hauskoja tai jännittäviä tarinoita ei ole niin helposti löydettävissä kuin luulisi.

Olen varma, että sitä peittoa ei sieltä puusta kuitenkaan kukaan poista. Puu on sen verran sittenkin kaukana parvekkeista, harjan varrella ei ylety, eikä puu ole niin suuri, että sen oksat kestäisivät kiipeämistä niin ylös asti. Kuinka kauan hyvä villainen torkkupeitto kestää tuulia, sateita, aurinkoa, ennenkuin se hiutuu pois? Ehkä linnut repivät sitä pesänrakennustarpeiksi? Jään odottamaan.