Usein ihmisillä on tapana aloittaa lause jostain keskeltä ajatusta. Minäkin teen niin, mutta toivottavasti vain ystävien parissa, heillä sentään on jotain mahdollisuuksia ymmärtää mistä puhun.

On myös tilanteita ja paikkoja, joissa kuulija tottunee kaikenlaiseen... Niinkun bussikuskit. Tänään matkustin pikku matkan kaupungin sisäisen liikenteen bussilla (koska selkä on niin kipeä). Istuin ihan etupenkkiin, kun en jaksanut pidemmälle könytä. Seuraavalla pysäkillä bussiin tuli vanhempi naisihminen, joka bussiin astuessaan sanoi "niin, että menee siis keskussairaalan ohi, joo". Minua alkoi väkisinkin naurattaa, mutta niin alkoi kyllä sitä kuskiakin, joka sanoi mummolle "joo" ja käänsi sitten päänsä ja taatusti nauroi partaansa

Ja nyt minä lähden pizzalle. Bussilla. Katsotaan mitä nyt saamme kuulla