Ulkoministerikokouksen paikaksi oli valittu entisöity kartano hieman Lontoon ulkopuolella. Kartano oli muutettu juuri tällaisten kokousten ja seminaarien pitoon soveltuvaksi, mutta pieteetillä ja tarkoin harkiten, joten paikkaa oli muutettu mahdollisimman vähän. Myös ulkopuolelta kartano oli yhtä loistelias kuin silloin joskus, kun se oli rakennettukin.

Piha-alue kartanon, Westwood Manorin, julkisivun puolella oli myös säilytetty ja pidetty alkuperäisen kaltaisena, mikä tarkoitti sitä, että kokousvieraiden autot ajoivat puistokujalta ympyrän muotoiselle ajotielle. Autot ajoivat oven eteen, jättivät arvovieraansa kyydistä ja jatkoivat ajoaan eteenpäin, päätyen ympyrästä takaisin puistokujan suuntaan, mutta suurien puiden taakse oli tehty parkkialue, jonne saattoi ajaa ne autot, jotka jäivät odottamaan. Puurivistö oli tuuhea ja puiden taakse, parkkialueen reunaan oli kasvatettu pensasaita, joka peitti autot miltei kokonaan näkyvistä. Aita oli niin korkea, että se peitti myös sen takana tupakoivat autonkuljettajat.

Kokouksen osallistujia saapui tasaiseen tahtiin, sillä ennen kokouksen alkua tarjolla oli tietenkin tukeva englantilainen aamiainen. Tai mannermainen, niille, jotka sellaista kaipasivat. Kokousväki parveilikin kartanon suuressa ruokasalissa tervehtien tuttujaan ja vaihtaen kuulumisia. Ulkopuolella sen sijaan lehtimiehet, valokuvaajat, tv-kamerat ja tv-juontajat ja kuvaajat täyttivät kaiken vapaan tilan kartanon suuren portaikon sivuilla ja pitkin ajotien reunoja.

Jussi ja Lotta seisoivat lähellä portaikkoa. Lotta kuvasi jokaisen kokoukseen saapuvan, ja aina tilaisuuden tullen nappasi myös jonkun kuvan Nikonillaan. Niihin kuviin ei tullut kokousväkeä, vaan heidän "palvelijoitaan". Lotta kuvasi juuri nuorta miestä, joka ilmestyi kartanon sivulta, jonkinlaisia kellarin portaita pitkin, nurmikolle, jolla hekin Jussin kanssa seisoivat. Nuori mies kantoi liinalla peitettyä tarjotinta ja näytti aivan kuin olisi tupsahtanut siihen sadan vuoden päästä. Jussi äännähti juuri kun Lotta oli saanut kuvan napattua ja Lotta ymmärsi, että joku sellainen oli saapumassa, josta Jussi tahtoi kuvan. Lotta kääntyi taas ajotielle päin ja vaihtoi digikameraan. Jussi vilkaisi Lottaa ja sanoi äänettömästi "Aleksi". Lotta nyökkäsi ja valmistautui ottamaan Aleksista sarjan kuvia, että heillä olisi varmasti sopivia sitten haastattelun yhteydessä julkaistavaksi.

Aleksi Kannon saapuminen sai taas salamavalot välähtelemään ja kysymyksiä sinkoili Aleksin suuntaan. Lehtimiesten käytös näytti täysin järjettömältä kaaokselta, kun jokainen tunki mahdollisimman lähelle, työnsi mikrofoniaan tai mininauhuria tai sanelukonetta Aleksin suuntaan ja jokainen huusi oman kysymyksensä ilmaan yhtä aikaa. Aleksi ei välittänyt kaaoksesta eikä joukkion aggressiivisen näköisestä käytöksestä, vaan nosti kättään tervehdykseksi kaikille, toivotti 'Good morning' yhtäläisesti kaikille ja käveli rauhallisesti portaat ylös pääovelle vastaamatta yhteenkään kysymykseen. Jussi seisoi Lotan vieressä, eikä osallistunut rynnäkköön lainkaan.

Kun Aleksi oli mennyt ovesta sisään, Lotta vilkaisi Jussia, jonka ilme oli kireä ja suorastaan vihamielinen. Mutta kun Jussi huomasi Lotan katseen, hän hymyili hieman toisella suupielellään ja sanoi "Tarpeetonta ryntäilyä. Aleksi on luvannut meille haastattelun iltapäivällä". Lotta nyökkäsi, mutta ei sanonut mitään. Hänen mieltään vaivasi Jussin äskeinen ilme. Hän ei kuitenkaan ehtinyt kysyä mitään, sillä Jussin puhelin soi samassa. Jussi vilkaisi kännykän näyttöä, sanoi Lotalle, että tämä kuvaisi edelleen kaikki tulijat ja poistui kauemmaksi nurmikolle ennen kuin vastasi puhelimeen. Lotta ehti kuulla vain sen, että Jussi vastasi 'hello', kuin soittaja olisi englanninkielinen. Samassa kuitenkin ajoi oven eteen jo seuraava auto, ja Lotta jatkoi kuvaamistaan.

Jussi vastasi puhelimeensa vasta kun tunsi olevansa niin kaukana Lotasta, että tämä ei enää kuulisi hänen puhettaan. "Why are you calling me. We agreed, that you shouldn't call" hän sanoi puhelimeen kireällä äänellä. Jussia raivostutti, koska hän ei voinut sietää ihmisiä, jotka eivät ymmärtäneet selvästi sovittuja asioita. Kun kerran oli sovittu, että hänelle ei soitettaisi, niin mikä helvetti sai tämän miehen sitten kuitenkin soittamaan. Soittaja puhui pitkään ja Jussin ilme muuttui yhä raivostuneemmaksi, kun hän kuunteli. Lopulta Jussi sanoi "And you think that it's my fault! I told them that he’d be here yesterday. They are the ones that should have told you. But you’re right, we must get you here as fast as possible.“ Jussi kuunteli vielä hetken luuriaan ja lopetti sitten puhelun sanomatta sanaakaan. Hän pisti puhelimen taskuunsa ja käveli takaisin Lotan luo suu tiukkana viivana. Lotta katsoi Jussia kysyen, mutta Jussi sanoi "toimituspäällikkö on idiootti" ja kääntyi katsomaan taas kuhinaa portaikon ympärillä. Lotta ei voinut muuta kuin seurata esimerkkiä.