Parkkialan kuulumisia: Vihreiden autojen määrä on kasvanut räjähdymäisesti. Eilisen parkkisaalis neljä kymmenestä vihreitä. Tänään autoja parkissa: valkoinen, vihreä, punainen, valkoinen, vihreä, punainen... Jaa, ettei kiinnosta tippaakaan niinkö? :-D No, kokeillaan sitten tätä:

Myöhään iltapäivällä nuori nainen tulee kahvilaan n. kolmevuotiaan tytön kanssa. Tyttö näyttää kiukkuiselta ja kävelee kädet puuskassa äitinsä perässä tiskille. Kahvilan aukioloa on jäljellä vajaa tunti ja sen huomaa valikoimasta, joka on jo melko pieni. Äiti sanoo "ottaisimme yhden kahvin ja yhden tuollaisen mehun ja kaksi noita voisilmäpullaa." Tiskin reunan alapuolelta kuuluu päättäväinen ääni "Korvapuusti" "Ei täällä ole korvapuusteja" sanoo äiti. "Valitettavasti korvapuustit ovat jo loppuneet" sanoo kahvilan rouva. "MITEN NIIN EI OLE KORVAPUUSTEJA" kuuluu tiskin reunan alapuolelta. Äiti sanoo "shhh, ei saa huutaa!" Kahvilan rouva sanoo "Pieni hetki, minäpäs käyn vähän keittiössä."

Kun rouva on kateissa, äiti nostaa pienen tytön syliinsä ja toruu "miten sinä noin huonosti käyttäydyt" ja tyttö vastaa "haluan korvapuustin. Mennään pois." Mutta äiti selittää, ettei kahviloita ja korvapuusteja ole määrättömästi, nyt täytyy tyytyä tähän. Pieni tyttö avaa suunsa karjahtaakseen, mutta sekoaa ajatuksessaan, kun kahvilan rouva juuri silloin palaa takaisin. Hän vinkkaa äitiä kumartumaan lähemmäs. Äiti laskee tytön lattialle ja kumartuu kuuntelemaan rouvaa. Rouva sanoo, että pakastimessa on korvapuusteja, että jospa hän sulattaisi ja lämmittäisi sieltä, kävisikö se. Lapsi lattialla on herkkäkuuloinen ja kiljahtaa "Kyllä. Saatte anteeksi, jos minä saan korvapuustin" Äidin silmät pyöristyvät kauhusta ja hän alkaa pyydellä kahvilan rouvalta anteeksi, mutta rouva viittaa vain kädellään ja sanoo "menkää vain pöytään, minä järjestän korvapuustin ja hoidetaan se lasku sitten lähteissä".

Kahvilan rouvalla on varmaan tytär itselläänkin, vai mitä ;-)