Aleksi istuu autoon ja auto lähtee mutta Lotta jää vielä hetkeksi katsomaan auton perään. Hänellä on hämmentynyt ja hassun iloinen olo. Aleksin sanat kaikuvat vielä hänen päässään ja hänen sisällään kieppuu huomisen odotus.

Mutta Aleksi istuu auton takapenkillä ja vaikka hänen huulillaan kareilee vielä hymy, hänen ajatuksensa ovat jo muualla. Kun kuljettaja kaartaa auton Webberien ovelle, ovi aukeaa miltei heti, kuin Lisa olisi seissyt odottamassa. Aleksi ja kuljettaja avaavat kumpikin ovensa mennäkseen Lisaa vastaan, mutta Aleksi sanoo ”I’ll go” ja kuljettaja Alex vastaa ”Ok” ja vetää ovensa takaisin kiinni. Aleksi ehtii portaiden alarappuselle Lisaa vastaan ja sanoo Lisalle, että tämä näyttää hyvin kauniilta. Lisa tervehtii hymyillen ja kiittää kohteliaisuudesta ja Aleksi avaa auton oven Lisalle. Kun Lisa on asettunut mukavasti, Aleksi sulkee oven ja kiertää auton toiselle puolelle. Hän näyttää kädellään kuljettajalle, ettei tämä nousisi avaamaan ovea ja kuljettaja nyökkää. Kun Aleksi on kyydissä, he lähtevät liikkeelle ja Alex nostaa etu- ja takapenkkien välissä olevan lasin ylös, että Aleksi ja Lisa voivat rauhassa jutella.

 

                      Samaan aikaan Jussi Suutari istuu hotellinsa baarissa ikkunapöydässä, pehmeässä nojatuolissa ja puhuu puhelimeensa. Hän on katsellut ikkunasta kadulle ja nähnyt sekä Aleksi Kannon lähdön, että Lotan katselemassa samaa autoa. ’Mitä helvettiä’ ajattelee Jussi ’mitäs varten Lotta tuolla seisoo’ ja hän huolestuu, sillä jos Lotta on ollut Aleksin seurassa… ’ei, ei voi olla, vahingossa osunut tuohon yhtä aikaa. Sehän sanoi menevänsä kävelylle’. Ja Jussi pyyhkii koko jutun päästään ja keskittyy jälleen puheluun. ”Jep, Aleksi lähti juuri. Näkyi olevan Webberin autonkuljettaja hakemassa.” Lyhyt tauko ja Jussi ärähtää ”No mistä pirusta minä sen tietäisin! Teidänhän tässä piti olla hänen tekemisiään seuraamassa eikä minun!” Taas tauko, jonka aikana Jussin kireä ilme lientyy, mutta vain muuttuakseen huolestuneen oloiseksi. ”Hyvä on. Tapaamme kartanolla” hän sanoo ja sulkee sitten puhelun. Hän jää luuri kädessä katsomaan, kuinka Lotta nyt vasta ylittää kadun ja kulkee kohti heidän hotellinsa ovea. Jussi viittaa baarimikolle ja sanoo tälle, että tämä kävisi pyytämässä Lotan baariin. Koska baari on miltei tyhjä, niin baarimikko suostuu suorittamaan tehtävän, vaikkei selvästi pidä juoksupoikana olemisesta. Tämä ei ole mikään viiden tähden hotelli.

Lotta tulee baarimikon perässä baariin ja kävelee suoraan Jussin luo. ”Etkö ota mitään juotavaa?” kysyy Jussi, kun Lotta istuutuu vastapäiseen nojatuoliin. ”En.” vastaa Lotta lyhyesti. Lotan kasvot ovat raikkaat ja iloisen näköiset ja Jussi tuntee, kuinka sekin ärsyttää häntä. Että Lotta nauttii tästä matkasta, joka hänelle itselleen on niin stressaava. Sitten hän kysyy Lotalta missä tämä oli ollut. Lotta vastaa olleensa kävelyllä, eikä sano mitään muuta. Hetken hiljaisuuden jälkeen Lotta sanoo ”Eikö meidän olisi pian aika lähteä. Käyn ylhäältä hakemassa paksumman paidan päälleni, tuntuu kuin ilma olisi viilentymässä.” ja nousee ylös tuolistaan. Jussi katsoo häntä ja sanoo ”Ok. Viisi minuuttia, niin tilaan sitten auton.” ”Jep” vastaa Lotta ja lähtee respaa kohti.

 

Erik Winston istuu autossa Westwood Manorin parkkipaikalla. Auto on erään ministerin ja Winston on pukeutunut kuljettajan pukuun. Puku näyttää hieman liian suurelta hänelle, mutta koska hän ei ole liittynyt muiden kuljettajien joukkoon seisoskelemaan, ei sitä kukaan huomaa. Avatessaan oven ministerille kartanon ovella se oli tapahtunut niin nopeasti, ettei sitä varmaankaan kukaan ollut huomannut. Niin ainakin Winston on itsekseen päättänyt. Kyseisen ministerin vakituinen autonkuljettaja istuu jossain pubissa onnellisesti päissään ja on iloinen yllättävästä vapaapäivästään. Ministerikin oli ollut niin keskittynyt omiin asioihinsa – mihin lie murheisiin – että oli vain kysynyt omaa kuljettajaansa ja kun Winston oli sanonut, että tämä oli sairastunut, ei ministeri ollut enempää asiasta piitannut. ’Ja sairashan tuo olisi viimeistään aamulla, kun herää kauheassa kankkusessa’ ajattelee Winston ja virnistää itsekseen. Mutta sitten hän ei voinut tehdä muuta kuin odottaa.

 

Kun Aleksi Kanto ja Lisa Webber saapuivat kartanoon, he molemmat hehkuivat ja näyttivät iloisilta. Aleksi oli päättänyt pitää Lisan hyväntuulisena ja onnistunutkin siinä hyvin kertomalla tälle kommelluksistaan lapsena ja nuorena. Vastaavasti Lisakin oli innostunut muistelemaan lapsuutensa tapahtumia ja he olivat jutelleet ja nauraneet koko matkan. ’Ainakaan hän ei ehtinyt matkalla murehtia mitään’ ajattelee Aleksi. He kulkevat yhdessä eteisaulassa ja tervehtivät tuttuja – toisen ja toisen – vaikka Lisa tietenkin tunsi suurimman osan niistä, jotka Aleksikin tunsi. Lisan hento käsi pitää hyvin luontevasti kiinni Aleksin käsivarresta ja Aleksia huvittaa ihmisten kysyvät katseet, mutta he eivät kumpikaan piittaa niistä, eivätkä selittele, miksi ovat yhdessä tässä juhlassa. ’Eikä se kelleen kuulukaan’ käy Aleksin mielessä. Lopulta myös Mark Webber ilmaantuu vieraiden keskuuteen ja ottaa Aleksilta vastaa vaimonsa käden ja heitä kaikkia tilanne hymyilyttää. Mark kiittää Aleksia taas, mutta Aleksi jälleen torjuu kiitokset ja kertoo kuinka hauskaa heillä on ollut. Lisa vahvistaa Aleksin puheet hymyillen ja Mark sanoo ”Saatte kertoa nuo tarinanne minullekin. Epäreilua!” mutta hymyilee sen sanoessaan ja Aleksi näkee kiitoksen ystävänsä kasvoissa, kun he katsahtavat toisiinsa. Aleksi nyökkää, kuin kertoakseen, että kaikki on – ainakin toistaiseksi hyvin – ja näkee Markin ilmeestä, että tämä on ymmärtänyt viestin. Mark huokaa helpottuneesti ja pyytää Aleksia hänen ja Lisan mukaan baarin suuntaan. Hän tahtoisi drinkin ja tahtoo tarjota myös Aleksille. ”Of course” vastaa Aleksi ja he lähtevät liikkeelle nyt kolmistaan ja joidenkin kanssavieraiden  ilmeet ovat paljastavan hämmentyneitä. Mark huomaa ilmeet ja kuiskaa Lisalle ja Aleksille ”You two have obviously made an impression”. ’Ollaan tosiaan tehty vaikutus’ ajattelee Aleksi ja virnistää sitten, ’onpa hauska nähdä huomisen lehdet’.

 

                      Lotta ja Jussi saapuvat Westwood Manorin pihalle sopivasti ennen kuin illallinen alkaa. Heillä, kuten muillakin toimittajilla ja kuvaajilla on mahdollisuus ottaa kuvia ja kysellä joitain kysymyksiä jonkin aikaa ennen illallista ja tietenkin myös illallisen jälkeen, kun vieraat poistuvat. Suuri osa toimittajista on ollut paikalla jo aikoja sitten, tähtäämässä saapuvia vieraita, mutta Jussi oli tekemässä juttua vain Aleksista, joten hän ei ollut tahtonut tulla kovin aikaisin. Lotta ei välitä, hän voi kuvata mitä tahansa missä tahansa ja käyttää annetun ajan tehokkaasti hyväkseen. Hän kuvaa myös muita vieraita ja niitä omia kuviaankin. Muiden vieraiden kuville on varmasti tilausta kuvatoimistoilla, joten taas on pikkuisen lisätienestiä luvassa siitäkin. Jussi kyttää vain Aleksia. Ja lopulta Aleksi saapuukin kartanon ulkoportaille, ja vaikka kevätilta ei ole erityisen lämmin, Aleksi huokuu lämpöä, kuten myös Lisa Webber, joka pitää kiinni hänen vasemmasta käsivarrestaan. Useat toimittajat huutavat kysymyksiä heidän yhdessä kulkemisestaan ja Aleksi antaa vastaukseksi, että hän vain toimii Mr. Webberin sijaisena Lisan seurassa, koska Mr. Webberillä on juhlassa niin paljon velvollisuuksia. Mikä onkin totta. Jussi ei kysy juuri mitään. Hän vain seuraa ja kuuntelee muiden kysymyksiin tulevia vastauksia ja käskee Lotan kuvata.

Ja Lotta kuvaa. Sitten, juuri kun Aleksi on kääntymässä takaisin ovea kohti, on kiittänyt toimittajia ja kuvaajia mielenkiinnosta ja poistumassa portailta kohti ovea, Lotta näkee kamerassaan, kuinka miehen ilme muuttuu. Lotta kääntää katseensa samaan suuntaan ja näkee kuinka himmeästi hohtavaan harmaaseen pukuun pukeutunut nuori nainen livahtaa muiden vieraiden taakse. Lotta katsoo jälleen Aleksin kasvoja ja miettii Aleksin ilmettä. ’Se ei ole ilahtunut, muttei säikähtänytkään, ehkä… niin, utelias’ hän päättää mielessään. ’Miksi?’ jatkuu ajatus. ja samassa hän muistaa Aleksin kertoneen, että tämä oli nähnyt naisen menevän siihen punaiseen Miniin, joka häntä oli seurannut – ’tai oli seurannut Webberin autoa’, miettii Lotta vielä. Hän päättää yrittää saada tuon naisen kameransa linssiin ja siirtyy portaikon toiselle reunalle. Jussi vilkaisee Lottaa ja huikkaa ”Menen autolle vähäksi aikaa”. Lotta heilauttaa vain kättään merkiksi, että on ymmärtänyt ja Jussi lähtee olkiaan kohauttaen. Lotta ei huomaa, eikä välittäisikään, sillä hänen silmänsä hakevat sitä harmaata pukua.