Korttelin kulmassa on iso tavaratalo, ainakin paikallisen mittapuun mukaan. Toinen kahdesta merkittävimmästä. Siellä tapaa yleensä muiden kulkijoiden seassa tämän kaupungin 'kerman'. Tässä kaupungissa se kerma ei ole ihan yhtä kiiltävää kuin armaassa pääkaupungissamme, mutta kyllä täälläkin löytyy...

Erittäin kauniisti ja hyvin kalliisti pukeutunut vanhempi rouva seisoo hajuvesiosaston hyllyn luona tutkimassa tuoksuja, kun viereen purjehtii kaksi nuorta naista. Nuorilla naisilla on ikää alle kaksikymmentä vuotta vielä jonkun matkaa ja he ovat saaneet, mahdollisesti yläasteen päättämisestä, lahjaksi lahjakortit tuohon tavarataloon. Keskustelu käy kiivaana ja sisältää melkoisen määrän ihastuksen kiljahduksia ja naurua ja silkkaa elämisen riemua. Vanhempi rouva katsoo nyt tyttöjä unohtaen täysin omat tuoksukokeilunsa, seisoo vain siinä hajuvesipullo kädessään.Tytöt tutkivat tuoksuja ja tanssahtelevat pelkästään liikkumisen ilosta ja siitä elämästä, joka heissä kuplii kuin parhaassa shampanjassa.

Myyjä ilmaantuu rouvan viereen ja kysyy "voinko auttaa" mutta nainen pudistaa päätään ja sanoo "minä mietin vielä" ja katsoo edelleen tyttöjä. Myyjä huomaa katseen ja huomaa tytöt ja sanoo "minäpä menen vähän rauhoittelemaan noita nuoria". Tällöin rouva siirtää katseensa myyjään ja kysyy todella hämmästyneenä "Miksi ihmeessä?" ja myyjä katsoo vanhaa rouvaa vähintään yhtä hämmästyneenä ja kysyy puolestaan "miten niin miksi? En ymmärrä." Mihin rouva vastaa "eivät nuo nuoret tarvitse rauhoittelua, kyllä ikä valitettavasti heidätkin rauhoittaa". Hän laittaa kädessään olevan hajuveden takaisin hyllyyn ja toivottaa myyjälle "Hyvää päivänjatkoa" ja lähtee pois. Myyjä katsoo naista, katsoo tyttöjä ja hänen kasvoillaan näkyy kysymys: Mitä äsken oikein tapahtui!