Tuomiokirkonkadun puissa alkaa olla jo selvästi keltaista. Osa lehdistä on jo pudonnut kadulle, on siis syksy. Tämän viikon lämpimistä "loppukesän" päivistä huolimatta ja siitä huolimatta, että terminen syksy ei ole alkanut, nyt on syksy. Ihmiset ovat vaihtaneet syysgarderobiin, lomat on vietetty, koulut alkaneet. Syksy mikä syksy.

Minun mielestäni vuoden pitäisi alkaa keväällä, kuten persialaisilla, kevätpäiväntasauksen aikaan. Myös intialaisen kalenterin vuodenvaihde on keväällä. Mutta syksykin on suosittua aikaa vuoden vaihteeksi. Opettajat ainakin taitaisivat pitää siitä, mutta Egyptissä on (ainakin ollut, liekö vieläkin) käytössä koptilainen kalenteri, jossa vuosi vaihtuu meidän kalenterimme elokuun 29. päivä. (Karkausvuonna 30.8.). Minulla on ystävä, joka on päättänyt elää koptilaisen kalenterin mukaan. Siksipä hänellä on juuri vuosi vaihtunut.

Ystäväni mukaan vuoden alkuun kuuluu juhlava olo ja iloinen pukeutuminen. Siis, kun muu kansa pääosin nyt siirtyy syksyn väreihin, tummiin ja murrettuihin, ystäväni pukeutuu iloiseen keltaiseen, kirkkaaseen vihreään, kiljuvaan pinkkiin ja tekee sen näyttävästi, kuin olisi aina juuri juhliin menossa. Monen mielestä hän näyttää siltä, kuin olisi menossa vapun kunniaksi vietettäviin naamiaisiin. Mutta piristävä ilmestys hän on silmille!

Miksi meidän "kuuluu" luopua kirkkaista väreistä, kun syksy tulee? Miksi me emme piristä pimeneviä iltoja ja aamuja iloisilla väreillä ja valoisalla valkoisella? Ja mitä pidemmälle vuosi etenee ja tulee talvi, päivät ovat yhä pimeämpiä ja lyhyempiä, sitä synkemmäksi ja mustemmaksi muuttuu pukeutumisemme. Mitäs järkeä siinä sitten on?